Virtsankarkailuun apu-

löydätkö tärkeät lantionpohjan lihakset?

Virtsankarkailu, eli inkontinenssi, on yleinen keski-ikäisten ja ikääntyvien naisten kiusallinen vaiva. Sen riskitekijöinä ovat ylipaino, tupakointi, raskaus ja synnytykset. Iän myötä virtsankarkailu yleistyy, mutta sitä ei pidä käsittää normaaliksi, ikään liittyväksi ilmiöksi. Virtsankarkailua esiintyy myös monien neurologisten sairauksien yhteydessä. Tietyt lääkeaineet voivat aiheuttaa tai pahentaa virtsankarkailua.

Virtsankarkailua on Käypä Hoito –suosituksen mukaan neljänlaista: ponnistus-, pakko- ja sekamuotoista virtsankarkailua. Ponnistusinkontinenssissa virtsaa karkaa yskiessä, äkkiliikkeissä tai ponnistaessa. Pakkoinkontinenssille on tyypillistä voimakas virtsaamisen tarve, niin että vessaan ei pääse riittävän nopeasti. Sekamuotoinen inkontinenssi on nimensäkin perusteella yhdistelmä ponnistus- ja pakkoinkontinenssia.

 

Virtsankarkailua voidaan ehkäistä muun muassa painonhallinnalla, lihaskunnon ylläpidolla, tupakoinnin lopettamisella ja ummetuksen hoidolla. Säännöllinen liikunta ja lihasharjoittelu auttavat painonhallinnassa ja lihaskunnon ylläpidossa. Ikääntyneillä, yli 65-vuotiailla fyysisen aktiivisuuden on todettu ehkäisevän virtsankarkailua.

Naisen kannattaa myös koko elämänsä ajan harjoittaa lantionpohjan lihaksia. Erityisen tärkeää se on raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen.

Naisella lantiopohjan ja lantion alapohjan lihakset muodostavat tiukan verkon, joka kannattelee virtsarakkoa ja kohtua, tukee emätintä ja virtsaputkea. Yhteistyössä syvimpien vatsa- sekä selkälihasten kanssa lantiopohjan lihakset toimivat myös alaselän tukena. Lantiopohjan lihasten harjoittaminen lisää myös seksuaalista nautintoa.

 

Lantionpohjan lihasten harjoittelu

Lantionpohjan lihasten harjoittaminen ehkäisee virtsankarkailua, edistää synnytyksestä palautumista, vähentää kohdunlaskeuman mahdollisuutta ja lisää intiimialueen tuntoherkkyyttä.

 

Lihaksia tulee harjoittaa säännöllisesti ja pitkäjänteisesti 2-6 kuukauden ajan. Harjoittelu perustuu lihasten supistamiseen ja rentouttamiseen. Harjoitteita voi tehdä omatoimisesti kotona tai ohjatusti asiaan perehtyneen fysioterapeutin tai hoitajan vastaanotolla. Hoitaja tai fysioterapeutti voi myös mitata vastaanotollaan olevalla laitteistolla lantionpohjan lihasten kuntoa.

 

Lantionpohjan lihasten harjoittamisessa pääset alkuun seuraavin keinoin:

1.      Tunnista lantionpohjanlihakset -tunnistusharjoituksessa supistat kevyesti peräaukkoa, emätintä ja virtsaputkea kuin pidättäisit ulostetta ja virtsaa.

2.      Katkaise virtsasuihku kesken virtsaamisen ja havainnoi miltä oikeiden lihasten supistaminen tuntuu.

3.      Aloita harjoittelu lyhyehköillä supistussarjoilla ja etene vähitellen pidempiin sarjoihin lihaskunnon parantuessa. Harjoituksessa supistuksen kuuluu tuntua samalta kuin virtsaamisen keskeytyksessä.

4.      Voit tehdä harjoituksia vaikkapa tuolilla istuen, yskimisen tai aivastamisen yhteydessä sekä nenää niistäessä. Myös aktiivisesti supistamalla lantionpohjanlihaksia esineiden noston yhteydessä tai portaita mennessä voi tukea lihaksiston kehittymistä. 

5.      Halutessasi voit käyttää myös apteekeista löytyviä apuvälineitä kuten emätinkuulia, -keiloja tai muita lantionpohjanlihasten harjoittamiseen tarkoitettuja välineitä. Saatavilla on eri kokoisia ja eri muotoisia apuvälineitä ja -laitteita. Tarvittaessa ammattitaitoinen apteekkihenkilökunta auttaa käyttäjälleen sopivan apuvälineen valinnassa.

 

Apuvälineet tuottavat treenivastusta harjoitteluun ja hienovaraisella liikkeellään ohjaavat treenaamaan oikein. Esimerkiksi aloittelijoille, nuorille ja naisille, jotka tarvitsevat kevyempää lantiopohjan lihasten harjoittelua (muun muassa kallistunut kohtu) sopii yleensä vaginakuula Lelo Luna Beads Mini tai Smartballs Teneo Uno.

Virtsankarkailu- ja seksiongelmiin tuo helpotusta   COME –lantiopohjan lihasharjoittelulaite , joka myös edesauttaa lihasten palautumista synnytyksen jälkeen. Laitteen anatomisesti ihanteellinen muoto takaa erinomaisen käyttömukavuuden ja hygienian. COME on ainoa lihasharjoittelulaite, jossa on indikaattori kertomassa, milloin harjoitus kohdistuu oikeisiin lihaksiin.

 

On kuitenkin tilanteita, joissa säännöllinenkään lihasharjoittelu ei auta virtsankarkailuun. Tällöin on käännyttävä lääkärin puoleen, jotta vaivaa voidaan tutkia tarkemmin ja löytää siihen sopiva hoitomuoto.

 

Lähteet:

      Potilasohje omatoimiseen harjoitteluun, Pirkko Åkerman ja Pauliina Aukee 2.12.2011, Duodecim Terveyskirjasto

      Virtsankarkailu (naiset) – Käypä Hoito -suositus, Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä, 16.12.2011

Uuma-lehti 1/2014, Proviisori Sari Hämelehto